tiistai 11. huhtikuuta 2017

Arkikakkua

Elämässä meni aika moni asia uusiksi. Muutin hiljan omaan kotiin, yksin, ja ventovieraaseen lähiöön. Viimeisen viikon olen nukkunut vuorotellen patjalla ja sohvalla, enkä edelleenkään omista paistinpannua, siivilää, sänkyä tai monta muutakaan yllättävän tarpeellista juttua. Mielessä on ollut aivan muita asioita kuin tämä blogi. Paitsi nyt.

Tässä on ollut vähän alakuloa ja väsymystä ilmassa, joten pitihän siitä nyt yksi suklaakakku leipoa. Olen vähän sitä mieltä että kakkua voi syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, iloon, sydänsuruihin ja vain pelkästä syömisen ilosta. Tässä teille jokahetken suklaakakkua, olkaa hyvät.


Arkipäivän suklaakakku
Ø 17cm irtopohjavuoka

2 kypsää banaania
4 kananmunaa
1 dl kaakaojauhetta
2-3 rkl hunajaa
1 tl kanelia
ripaus suolaa
(maun mukaan chilijauhetta)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja surauta taikinaksi. Jos raaka kananmuna ei ällötä, maista tarviiko lisätä hunajaa. Sopiva hunajan määrä riippuu vähän banaanien makeudesta. Chilin voi jättää halutessaan pois, mutta se antaa myös kivasti potkua. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Koostumus jää kivan moussemaiseksi.

Inspiraation reseptiin sain Vaneljan kolmen raaka-aineen suklaakakusta. Alkuperäisen ohjeen kakku on ihanan makea ja tahmainen herkkukakku. Tämä banaaniversio on enemmän aamupalamateriaalia. Kakun päälle vaan maustamatonta jogurttia ja marjoja niskaan, ja kahvikuppi kaveriksi. Pientä arjen luksusta.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kirja-arvostelu: Ellan epämääräiset eväät

Välillä kirjoista ja lehdistä löytyy reseptihelmiä, mutta toisinaan taas aivan kaameaa huttua. Tällä kertaa kompastuin oikeaan huttuvuoreen. Kaikesta mediahypestä ja vouhotuksesta innostuneena lainasin kirjastosta Ella Woodwardin kirjan Deliciously Ella. Onneksi lainasin, enkä ostanut omaksi. Pakko avautua.

Odotukseni olivat korkealla, sillä kirjaa mainostetaan suunnilleen gluteenittoman kasvisruuan raamattuna. Jes, kuulostaa hyvältä! Pikaisella selauksella kirja näytti kauniilta, selkeältä ja mielenkiintoiselta. Ehdin jo vähän innostua, ja merkkasinkin monta reseptiä kokeiltavaksi. Harkitsin jopa kirjan ostamista omaksi. Päätin kokeilla Linssibolognesea, koska esittelytekstissä mainostettiin kuinka Ellan ystävät olivat kilpaa ylistäneet ruokaa, ja santsanneet kaksi kertaa. Mahtavaa, ei voi mennä pieleen! Vai?


Mistä aloittaisin? Reseptiin tulee 400 grammaa tomaattipyrettä. Kaksi tuubia?! Linssejä vaatimattomat 500 grammaa, pastaa 500 grammaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja 175 grammaa. Ja ohje on tosiaan neljälle. Päätin puolittaa annoksen ihan mututuntumalla. Lopulta kattilassa oli valtava määrä mautonta mössöä, josta sai syötävää vaan melkoisella määrällä yrttejä ja maustamista. Tästä puolikkaasta määrästäkin söi kuusi kertaa!! Jos Ellan ystävät kilpaa kehuivat tätä ruokaa, heillä ei ilmeisesti ole lainkaan makuaistia.

Läpi kirjan annoskoot ja ainesosien keskinäiset suhteet ovat pielessä. Neljälle hengelle tarkoitettuun Kymmenen minuutin tomaattipastaan tulee 6 rkl omenasiiderietikkaa ja 600 grammaa pastaa! Joko nämä annoskoot ovat hevosille, tai sitten reseptejä ei ole testattu lainkaan. Yrttejä ja mausteita ei käytetä käytännössä ollenkaan, paitsi outoja määriä tahinia, sitruunamehua ja tamari soijaa. Suoraan sanottuna mitä pidemmälle luin reseptejä, sitä vähemmän halusin kokeilla niitä. En halua ostaa superkalliita pinjansiemeniä, ja käyttää niitä ruokaan joka ei maistu miltään.

Älä yritä tihrustaa ohjetta. Se ei näy, ja ihan syystä!

Jossain vaiheessa alkoi myös ärsyttää se, että joka toinen resepti oli Ellan blogin suosikkiresepti, ja kaikki oli taivaallista, vaarallisen hyvää ja ihanaa. Intoilen itsekin ruuasta, enkä ärsyynny helposti kehusanoista, mutta ihan tosi. Suosikkeja voi olla vaan yksi, ei kaikki ohjeet voi olla parhaita. 

Reseptejä ei ole järjestetty loogisesti pääruokiin, jälkiruokiin jne, vaan ainesosien mukaan. Aika hanurista etsiä yhtä reseptiä, kun joudut kahlaamaan viljat, palkokasvit, vihannekset sun muut yksi kerrallaan läpi. Eikä siltikään löydy. Hakemistostakaan ei ole mitään apua. Aaaargh! Turhautumisen määrä alkaa nousta tässä vaiheessa jo exponentiaalisesti. Kirjassa on myös selvästi nippu täytereseptejä, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista funktiota. Oma "suosikkini" on kurkkuun käärityt avokadon palat. Siis mitä? 

En ole varma kenelle tämä kirja on suunnattu. Aloittelevalle kokille reseptit ovat liian epämääräisiä, koska näillä ohjeilla saa aikaiseksi mautonta mössöä. Siinä kohtaa kuka tahansa kuvittelee ettei osaa kokata, ja jättää leikin kesken. Jos kauha pysyy kädessä, reseptit ovat taas aivan liian tylsiä ja mauttomia, eikä ohjeisiin uskalla edes luottaa. Parhaimmillaan tämä kirja toimii inspiraationa, mutta en suosittele ostamaan kirjaa omaksi jos haluat syödä oikeasti hyvää kasvisruokaa. Paskimmat reseptit joihin olen törmännyt pitkään aikaan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Täällä taas!

Ei varmaan yllättänyt ketään että tuli taas vahingossa pidettyä perinteinen kesän mittainen blogitauko. Paljon on tässä ehtinyt tapahtua sitten huhtikuun. Vaihdoin työpaikkaa, ja pari kuukautta olin aika puhki jo pelkästään siitä, että kello soi neljältä aamulla. Ihme kyllä se ylös pääseminen ei ole tuottanut ongelmia, vaan se päivällä pystyssä pysyminen. Iltapäivän zombiefiilis on vaatinut melkoista taistelua ja muutamia kahvikupillisia, mutta nyt alan olla jo voiton puolella. Toisin sanoen päikkärien kesto on vähitellen lyhentynyt tolkuttoman pitkistä jo lähestulkoon kohtuullisiin mittoihin. Näin masokistina tykkään kutenkin eniten siitä että töiden jälkeen olen fyysisesti puhki ja nälkäinen kuin susi. Mahtuupa enemmän ruokaa vatsaan, eikä unta tarvitse odotella.

Töiden lisäksi olen käynyt ryöstöretkillä tuttujen puutarhoissa, kyykkinyt mustikkametsässä, juossut ampiaisia karkuun olohuoneessa, kerännyt kippokaupalla vadelmia, lukenut nipun keskinkertaisia kirjoja (ja pari aivan helmeä!), saanut aivan järkyttävän ison rakon käteen melomisesta, taistellut kirvoja ja matoja vastaan parvekkeella, halannut ystäviä ja katsonut pari toooodella huonoa elokuvaa. Kyllä näillä eväillä jaksaa taas mennä kohti pimeneviä iltoja! Jos ei jaksa, aina voi tehdä chiavanukasta.


Suklaan ja lakritsan makuinen chia-vanukas (2 annosta)

1 banaani
4 dl kauramaitoa
2 rkl kaakao- tai raakakaakaojauhetta
1 rkl lakritsijuurijauhetta
0,75 dl chiasiemeniä

(2 tl hunajaa tai pari tuoretta taatelia jos banaani ei ole vielä kunnolla kypsä)

Sekoita blenderissä tai vaikka sauvasekoittimella kaikki muut ainekset paitsi chiasiemenet. Sekoita lopuksi siemenet joukkoon, ja anna vanukkaan turvota jääkaapissa ainakin puolisen tuntia. Herkuttele tuoreiden vadelmien ja pähkinärouheen kera.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Nigellan brownie

Tein tässä kevään kunniaksi pienen tutustumisretken sairaalasapuskan maailmaan, ja jostain kumman syystä omat kokkailut jäivät hetkeksi paussille. Nyt yhtä umpparia köyhempänä ja paria arpea rikkaampana palailen taas uudella innolla bloggailemaan kaikkien aikojen lempparibrowniereseptini kera. Tästä ohjeesta kiitos kuuluu täysin Nigellalle, tuolle leivonnaisten jumalattarelle.

Nigellan browniereseptissä olennaista on oikea paistoaika ja tarpeeksi tumma suklaa. Olen tehnyt samaa brownieta aikaisemminkin, ja silloin ymmärsin käyttää suklaata jossa oli tarpeeksi korkea kaakaopitoisuus. Tällä kertaa pihiys iski suklaahyllyllä, ja käytin mukatummaa suklaata, jonka olematon 44% kaakaopitoisuus paljastui vasta kotona. Ei muuten ole sama asia kuin 70%. Kannattaa myös olla tarkkana ettei brownieta paista ylikypsäksi.


Niin ihanaa kuin sohvan nurkassa lukeminen onkin, tekemättömyys, leivontalakko ja pieni pakkoloma alkoi ottaa hermoon pidemmän päälle. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että saan vihdoin taas lenkittää koiria ja kantaa kauppakasseja. Vähän perspektiiviä arkeen, näköjään. Tällä hetkellä muita iloiseksi tekeviä asioita on mm. orvokit, nämä herkkubrowniet, kottaraiset, uusi työpaikka, saunominen, pyöräily, tikkien irtoaminen, kukkiva kiinanruusu ja koiramuori joka ei osaa heiluttaa häntää, vaan pyörittää sitä ympäri niinkuin propellia.


Nigellan brownie

200 g voita
200 g tummaa suklaata (70%)
3 munaa
2 dl sokeria
1 dl riisijauhoa
1 dl maissijauhoa
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
130 g valkosuklaata paloina

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon paloiteltu tumma suklaa. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa sillä välin munat ja sokeri vaahdoksi. Jos käytät mukatummaa 44% suklaata, vähennä hiukan sokerin määrää. Muuten tulee överimakeaa.

Lisää muna-sokerivaahtoon hieman jäähtynyt voi-suklaaseos, ja lopuksi vielä jauhot, vaniljasokeri, suola ja paloiteltu valkosuklaa. Kaada taikina vuokaan joka on noin puolikkaan uunipellin kokoinen. Paista 170 asteessa 15-25 minuuttia. Brownie on valmis kun se alkaa irrota vuoan reunoista, mutta on keskeltä vielä vähän löysää.


Ps. 130 grammaa valkosuklaata on muuten ärsyttävä määrä! Osta siinä sitten kaksi 100 g levyä, ja syö se 70 grammaa valkosuklaata siinä leipomisen ohessa.. vai? Päätin että se 100g saa luvan riittää. Ja riittihän se. Tämä on sitä budjettibrownieta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pähkinätön pääsiäisraakakakku

Lapsena innostuin mistä tahansa mihin liittyi a) vapaata koulusta b) ruoka tai c) järkyttävä määrä karkkia. Pääsiäinen menetti hohtonsa sillä hetkellä, kun en enää kehdannut mennä virpomaan. Siihen loppui se karkkipaljous. Pääsiäinen alkoi kuulostaa jälleen ihan kelpo juhlalta silloin, kun keksin sitruunakakkujen ja gluteenittoman mämmin tarjoamat loputtomat herkuttelumahdollisuudet. Lempparimämmini ei valitettavasti kestä pakastamista, joten kai sitä pitää tehdä mämmin jämistä tänäkin vuonna mämmimutakakku. Tosi kurjaa, kun joutuu syömään mämmiä koko pääsiäisen. Mutta sitä ennen laitetaan vähän sitruunakakkua kehiin!


Piti alunperin tehdä mangoraakakakkua pääsiäisen iloksi, mutta sitruunan ystävänä huomasin jättäneeni mangon lähinnä mausteen tasolle, ja keskittäneeni kaiken tarmoni siihen sitruunaan. Rakastan kirpeitä makuja, ja näin keväällä tekeekin mieli leipoa sitruunakakkua harva se päivä. Tämä on vasta toinen viikon sisään, joten vielä voi aivan hyvin tehdä sunnuntaina kolmannen. Lopetan leipomisen sitten, kun alan muistuttaa Barbapapaa.

Tämä raakakakku on pähkinätön, helppo ja hieman edullisempi kuin pähkinäiset kaimansa. Kakun koostumus muistuttaa enemmän jäädykettä kuin kakkua, joten sitä ei kannata säilyttää pöydällä pitkään. Sitä paremmalla syyllä kannattaakin kutsua pari kaveria kylään ja syödä kakku parempiin suihin ennen sen lötsähtämistä. Toki kakun voi myös jakaa jähmettyneenä osiin ja pakastaa paloina, jolloin herkkuja riittää pidemmäksikin aikaa.


Sitrus-mango raakakakku
Ø 17cm irtopohjavuoka

Pohja
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl hunajaa
1 rkl kookosöljyä
ripaus suolaa
n. 1 rkl vettä
(0.5 tl jauhettua pomeranssinkuorta jos sattuu olemaan kaapissa)

Täyte
1 iso luomusitruuna, käytä raastettu kuori ja mehu
300g pakastemangoa sulatettuna
0,5 dl hunajaa
0,5 dl kookosöljyä
1 prk täysirasvaista kookosmaitoa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sekoita kaikki muut pohjan ainekset blenderissä, paitsi vesi. Lisää lopuksi kauraseokseen sen verran vettä, että saat paineltua taikinan irtopohjavuoan pohjalle. Taikinan ei ole kuitenkaan tarkoitus olla märkää. Laita vuoka pakastimeen täytteen valmistamisen ajaksi.

Soseuta tehosekoittimessa sitruunan mehu ja raastettu kuori, sulatetut mangokuutiot sekä hunaja. Lisää joukkoon sulatettu kookosöljy, sekä jääkaapissa säilytetyn kookosmaitopurkin pinnalta kaavittu jähmettynyt osa. Maista kaipaatko täytteeseen lisää makeutta. Kaada täyte pohjan päälle, ja laita kakku pakastimeen useaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Ota kakku sulamaan hiukan ennen tarjoilua, ja koristele vaikkapa kookoskermavaahdolla, sitrushedelmillä ja chiasiemenillä.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Vaihtelua aamupalaan

Käyn aamuisin yleensä vähän hitaalla. Yritän keittää kahvia riisikakulla, laitan jalkaan eriparisukat ja unohdan tehdä eväät töihin. Tästä syystä en yleensä yritä keksiä mitään kovin monimutkaista aamupalaa, vaan kaivelen automaattiohjauksella kaapista tutut jogurtit, marjat, siemenet ja leivät. Ja samasta syystä yritän tehdä eväät valmiiksi, ja ladata kahvin pannuun jo edellisenä iltana. Jos en muista, onneksi tuo toinen puolisko tulee hätiin. Aamuvirkumpi avokkini on kai jo tottunut pelastamaan keittiössä orpona harhailevan puoliunisen puolisonsa pulasta.

Kävelen tai pyöräilen työmatkani kesät talvet, koska raitis ilma (erityisesti lumisade, vesisade ja jäätävä vastatuuli) tekee ihmeitä. Niin ärsyttävän kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Töihin päästyäni alan muistuttaa jo ihan toimintakykyistä ihmistä, eikä aamuzombieta näy enää mailla halmeilla.


Vapaapäivät on luksusta aamutokkuraiselle. Vaikka nousen ilman kelloakin suht samoihin aikaan kun normaalisti, saan kuitenkin herätä ihan rauhassa, heilutella varpaita peiton alla ja venytellä kunnolla ennen kuin kipittelen keittiöön. Silloin kaipaan aamupalaksi jotain ihan muuta kuin sitä yhtä ja samaa rahkajogurttisössöä. Niin hyvää kuin se välillä onkin. Ruuan suhteen jaksan kokeilla ja etsiä reseptejä loputtomiin, mutta aamun zombievaihteesta johtuen aamupala on kompastuskiveni numero yksi. Jostain se pitää aina aloittaa, joten ei kun aamupalavuokaa uuniin, ja pirteämpiä aamuja kohti. Jos ei aamupalavuoka toimi, taidan kokeilla kakkua aamupalaksi. Sen järeämpiä aseita en keksi.


Aamupalavuoka 

2 isoa tomaattia
6 herkkusientä
100g pinaattia
4 kananmunaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Halkaise tomaatit ja laita ne voideltuun vuokaan herkkusienten kera. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä, ja laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi.

Paista sillä välin nopeasti pinaatti pannulla oliiviöljytilkassa, ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota vuoka uunista, ja lisää sienten ja tomaattien joukkoon pinaatit. Valuta raa'at kananmunat kasvisten keskelle keltuaisia rikkomatta. Ripottele vielä pinnalle suolaa ja mustapippuria, ja laita vuoka uuniin vielä noin 8-10 minuutiksi, kunnes kananmunat ovat haluamasi kypsiä.

Vinkki: Tuoreet idut sopivat aamupalavuoan pinnalle erinomaisesti!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tofu Bolognese

Tofu kuuluu niihin raaka-aineisiin, jotka nostaa niskakarvani pystyyn huonosti maustettuna. Joskus vuosia sitten tofuun tutustuttuani olin varma ettei sitä mautonta möhkälettä enää sen koommin keittiöstäni tule löytymään, mutta onneksi olin väärässä. Hyvin laitettuna tofu on kiva raaka-aine, joka taipuu monenlaiseen kasvissapuskaan. Olen silti edelleen sitä mieltä että ihan naturellina se maistuu lähinnä pyyhekumilta. Tomaattipasta on arkipäivieni pelastaja, ja tämä kasvisversio Bolognesesta maistui hyvin meidän lauman lihaanillekin. Koirallekin olisi maistunut, mutta ei parka päässyt osingoille.


Kaipasin vähän vaihtelua kaupan gluteenittomiin pastoihin, ja vähän epäröiden kaivoin jauhopussini esiin. En ole koskaan eläessäni tehnyt tuorepastaa itse, saati sitten gluteenittomana. Gluteenittomat pastat, pizzat ja piirakat -kirjan kikhernepasta vaikutti niin helpolta, että pitihän sitä testata. Paitsi ettei se ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin. Kauliminen oli sieltä, ja syvältä. Taikinani tuntui olevan liian kuivaa, ja pasta jäi armottoman paksuksi. Siitäkin huolimatta että yritin epätoivon vimmalla kaulia käsiin murenevaa taikinaa ohuemmaksi. Maku oli kyllä kohdillaan. Ehkä tuota pastan tekemistä täytyy vielä vähän harjoitella. On vähän sellainen kutina että ennen kuin voin tituleerata itseäni pastaguruksi, taidan tehdä vielä muutaman kerran Tofu Bolognesea.


Tofu Bolognese
Alkuperäinen ohje täältä.

Tofumuru
1 rkl soijakastiketta
1 rkl oliiviöljyä
(2 rkl hienoksi murskattuja cashewpähkinöitä)
1/3 tl chilijauhetta
1/2 tl valkosipulijauhetta
1/4 tl savupaprikajauhetta
1 paketti maustamatonta, kiinteää tofua

Tomaattikastike
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyreetä
3 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
1/2 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria

Tee ensin tofumuru. Sekoita kaikki muut ainekset keskenään paitsi tofu. Pähkinät voi jättää myös pois, tai laittaa tilalle ravintohiivahiutaleita. Murenna tofu marinadin joukkoon, ja kypsennä muruja 180 asteessa 35 minuuttia. Sekoita pari kertaa paistamisen aikana.

Tee tomaattikastike kun saat tofumurun uuniin. Kuullota valkosipuli nopeasti oliiviöljyssä. Lisää loput ainekset joukkoon, ja huuhtaise samalla pienellä vesimäärällä tomaattimurskan loput purkista kastikkeeseen. Anna kiehua miedolla lämmöllä vähintään 20 minuuttia, ja lisää lopuksi valmis tofumuru kastikkeen joukkoon. Tarjoile pastan kera, ja ripottele pinnalle vähän (paljon!) juustoa.